Siirry sisältöön

”Moottorikelkkailu on parasta mitä talvella voi tehdä” – asiantuntijoiden vinkit kelkkailuun

Perheen kanssa pilkille ja paistamaan nuotiomakkaraa, ystäväporukalla pitkille retkille ja töiden jälkeen tuulettumaan. Moottorikelkkailu on harrastus, joka taipuu moneen tilanteeseen. Kelkkavalmistaja BRP:n asiantuntijat kertovat, mitä jokaisen kelkkailijan tulee huomioida, miten vaativaan maastoon kannattaa varustautua ja missä harrastuksen hienous piilee.

- Moottorikelkkailu on nopein ja mukavin tapa päästä erämaahan. Ajaessa ajatukset tuulettuvat ja vapaus on jopa konkreettisempaa kuin moottoripyöräilyssä, sanoo Joni Launonen, joka työskentelee tuoteasiantuntijana BRP:llä.

BRP on maailman suurin moottorikelkkavalmistaja, jonka Rovaniemen tehtaassa valmistetaan suomalaisia Lynx- ja kanadalaisia Ski-Doo-kelkkoja sekä vapaa-ajan käyttöön että ammattilaisten tarpeisin.

- Kelkkojamme käyttävät kisakuskit, jotka ajavat radalla, poromiehet ja safariyrittäjät, mutta myös perheen kanssa retkeilijät ja muut vapaa-ajan harrastajat, kertoo Annaleena Aaltovirta, joka vastaa BRP:n Suomen markkinoinnista.

- Moottorikelkkailu koskettaa monta erilaista ihmisryhmää. Se on osa ihmisten arkea, Aaltovirta sanoo.

- Ja pyhää, jatkaa Joni Launonen.

 

Työ, harrastus ja elämäntapa lähellä luontoa

 

Suomessa on liikenteessä noin 150 000 moottorikelkkaa, joten mukaan mahtuu monenlaista käyttäjää ammattilaisista vapaa-ajan kuljettajiin. Yhdistäviä piirteitä kuitenkin löytyy.

- Useimmat kelkkailijat ovat luonnossa viihtyviä outdoor-ihmisiä. Pitää olla niin sanotusti kenttäkelpoinen tyyppi, jos haluaa ajaa muutakin kuin kaupungin lähireittiä, Joni Launonen kertoo ja jatkaa:

- Tyypillinen vapaa-ajan kelkkailija on edelleen noin 40 plus -vuotias mies. Naisten osuus on kuitenkin kasvanut ja kasvaa suuresti etenkin Skandinaviassa. Rovaniemellä näkee naiskelkkailijoita tosi paljon ja koko ajan enemmän.

Sekä Aaltovirta että Launonen ovat harrastaneet moottorikelkkailua jo vuosia. Vaikka nykyään kelkkailu on heille myös osa työtä, ei talvisen harrastuksen lumo ole haihtunut.

- Moottorikelkkailu mahdollistaa käsittämättömän hienoja elämyksiä. Ihan jo pelkästään se, kun lähtee seuraamaan kelkkareittejä johonkin suuntaan, oma kotiseutu näyttäytyy eri tavalla. On aika ihmeellistä, että kolme varttia omasta pihasta ollaan jo toisenlaisessa maailmassa, Joni Launonen kertoo.

- Hienoja eivät ole vain maisemaelämykset, vaan myös ihmisten kanssa ajanvietto. Tai se, kun osuu johonkin erikoiseen pikkukahvilaan matkan varrella tai kun työpäivän jälkeen käynnistetään kelkat, ajetaan parin tunnin lenkki ja matkan varrella paistetaan nuotiopaikalla makkarat, Annaleena Aaltovirta kuvailee.

Kokeneilta kelkkailijoilta löytyy hyviä vinkkejä aloittelevalle tai jo jonkun aikaa lajia harrastaneelle kelkkailijalle.

 

Ennen kuin käynnistät moottorin

 

Moni on kokeillut moottorikelkkailua – kyytiin on helppo hypätä ja ajamisessa pääsee hyvin alkuun, mutta aloittelijan ei silti kannata yliarvioida omia taitojaan.

- Moottorikelkkailu näyttää tosi helpolta, kun kelkka pysyy itsestään pystyssä, toisin kuin moottoripyörä. Perusajaminen onkin suhteellisen helppoa, mutta eteen tuleva reitti voi olla vaikka minkälainen ja vaatia taitoa kelkan käsittelyyn, Joni Launonen sanoo.

- Kelkkaseuroja on Suomi pullollaan ja monet niistä järjestävät koulutustilaisuuksia, joissa kelkkailussa pääsee hyvin alkuun. Ei ole yhtään huono ajatus, että uusi harrastaja menee kelkkaseuran juttusille ja opettelee kelkan käsittelyä ohjatusti. On paljon pieniä nyansseja siinä miten kelkan saa taipumaan omaan tahtoon. Yrityksen ja erehdyksen kautta opettelu on aikaa vievää toimintaa, Launonen opastaa.

On tärkeää muistaa, että liikennesäännöt pätevät myös kelkkaillessa. Kelkkailuun vaaditaan vähintään 15 vuoden ikä ja T-luokan ajokortti. Esimerkiksi mopokortti ei riitä kelkkailuun.

- Ensin on syytä selvittää, missä saa ajaa ja millä edellytyksillä. Kannattaa ottaa selvää ihan jo se, miten kelkan kanssa pääsee liikkumaan kotoa kelkkauralle ja jäälle luvallisesti.

- Nyrkkisääntö on, että kelkkailu on kaikkialla muualla kielletty kuin merkityllä uralla tai reitillä. Joissain yhteismetsissä on freeride-alueita, joihin voi ostaa ajoluvan, mutta muuten moottorikelkalla on yleensä kiellettyä ajaa metsässä, Joni Launonen sanoo.

Myös kelkkauralla ja -reitillä on oikeanpuoleinen liikenne.

- Pysytään siellä omalla kaistalla. Pitää kunnioittaa kaistaa vaikkei keskiviivaa ole, Launonen korostaa.

Nopeusrajoituksia ja turvavälejä tulee noudattaa, ja ajokunto pitää olla kohdallaan.

- Kelkallakaan ei saa ajaa, jos viisari värähtää, ei missään tilanteessa, Joni Launonen painottaa.

 

Parasta päälle - ajovaatteilla on väliä

 

Kypärä on moottorikelkkailijan pakollinen turvavaruste, mutta muutakin tarvitaan, sillä kelkkailija on alttiina sääolosuhteille, viimalle ja talven kylmyydelle. Oikea pukeutuminen lisää ajamisen nautintoa.

- Kerrospukeutuminen on tärkeää, kuten muussakin talviliikunnassa. Ajopuku kannattaa valita tilanteen mukaan – urheilullisempaan kelkkailuun sopii kuoripuku, jos taas kyseessä on rauhallisempi reissu maisemia katsellen, toppavarusteet ovat paikallaan, jotta pysytään lämpimänä tauoillakin. Käsiin tarvitaan lämpimät ajohanskat, joissa sormet pääsevät liikkumaan ja joilla pystyy hyvin käyttämään kelkan hallintalaitteita, Joni Launonen listaa. 

- Varahanskat on syytä ottaa aina mukaan, esimerkiksi kastumisen varalta. Keli voi muuttua paljon reissun aikana, joten muutakin varavaatetta on hyvä olla matkassa, Annaleena Aaltovirta sanoo.

- Jos eteen tulee vaikkapa rankka, kelkkailijoiden kielellä ”pattinen” reittipätkä, joka kestää 5 km, niin siinä tulee kyllä kunnon hiki. Varsinkin pakkasen kiristyessä iltaa kohden on kiva saada kuiva paita päälle, Joni Launonen ohjeistaa.

 

Turvavarusteet tekevät ajamisesta mukavampaa

 

Suomessa moottorikelkkaillaan tyypillisesti vaativissa olosuhteissa, joissa ollaan tekemisissä kylmän ja pimeyden kanssa. Suomessa urat ja reitit ovat useasti huomattavasti haastavampia kuin kelkkailun synnyinseuduilla Pohjois-Amerikassa, jossa parhaiten hoidetut reitit muistuttavat lähinnä autoteitä. Kun ajoreitit ovat rankemmat, pitää myös turvavarusteisiin panostaa.  

- BRP:llä turvallisuus on numero yksi ja henkilökunta ajaa aina turvavarusteet yllä, Annaleena Aaltovirta kertoo.

Paitsi turvaa, kunnon varusteet tuovat myös lisämukavuutta matkantekoon. Millaisia varusteita Suomen maastossa sitten tarvitaan?

- Jalkoihin kannattaa laittaa tukevat kengät sekä polvituet tai -suojat, jotka estävät polven taittumista yli ja kiertorasitusta. Kelkan sivukatteista otetaan monissa tilanteissa tukea polvilla, joten polvisuojia on mukava käyttää. Kevyt polvisuoja myös blokkaa tuulta ja pitää lämpimänä, vaikka polvet olisivat sattuneet kastumaan, Joni Launonen kertoo.  

- Erittäin hyödyllinen turvavaruste on rintapanssari, jossa panssarointi on myös selkäpuolella. Siitä on hyötyä esimerkiksi tilanteessa, jossa reitillä on vain vähän lunta. Jos moottorikelkan ohjainrauta ottaa kiinni maakiveen ja kuski osuu ohjaustankoon, rintapanssari suojaa kuljettajaa, hän jatkaa.

- Nykyaikaiset rintapanssarit ovat todella slimmejä ja kevytrakenteisia. Ne eivät tunnu enää siltä kuin yllä olisi haarniska. Panssari myös suojaa tuulelta ja jättää ilmakerroksen ajovaatteiden väliin, mikä on erityisen hyvä silloin, kun ajetaan reippaasti ja tulee hiki, Aaltovirta vahvistaa.

 

Selviytymispakkaus eräretkelle

 

Kunnon ajovarusteiden lisäksi kelkkailijan tulee huomioida luonnonolosuhteet ja varautua yllättäviin tilanteisiin. Erämaassa ainoa saatavilla oleva apu voi olla omissa käsissä. Kun olet varautunut myös yllättäviin tilanteisiin, voit nauttia ajomatkasta ja ympäröivästä luonnosta kaikin aistein.

- Pidä huoli, että polttoainetta on tarpeeksi ja lähde maastoon aina täyteen tankatulla kelkalla. Jos olosuhteet ovat vaativat ja reissu pitkä, pitää matkaan ottaa myös varabensaa. Jos joudut vaikkapa ajamaan pidempää kiertotietä, et jää hankeen tyhjän tankin kanssa, Annaleena Aaltovirta opastaa.

- Myös vetoköysi on hyvä olla mukana, jos oma tai kaverin kelkka jää jumiin tai jos kaverin kelkka hyytyy ja se pitää saada hinattua ihmisten ilmoille, Joni Launonen sanoo.

- Itse kuljetan aina repussa mukana eräänlaista survival-pakkausta: kuivaa tuohta ja tulentekovälineet minigrip-pussissa, oksasaha tai kirves, nippusiteitä ja ilmastointi- eli jeesusteippiä esimerkiksi siltä varalta, että kypärästä tai ajolaseista hajoaa jotain, Launonen vinkkaa.

Varusteiden kuljettamiseen löytyy lisävarusteina kelkkoihin tarkoitettuja laukkuja ja kiinnikkeitä, joihin laukut ja monet muut varusteet saa helposti kiinni.

- Laukut ovat suosituimpia moottorikelkkojen lisävarusteita. Niitä on saatavilla erikokoisina aina pienemmästä sport-laukusta isompaan 135 litran boksiin. Etenkin pitkällä matkalla on kiva, kun vaihtovaatteet ja varusteet saa laukkuihin eikä selässä tarvitse kantaa ylimääräistä lastia. Laukut saa näppärästi napsautettua kiinnikkeisiin ja irti, samoin kuin myös vaikka bensakanisterin, Aaltovirta kertoo.

 

Kairassa saa ajaa rauhassa

 

Turvallisuustekijöistä tärkeimpiä on pitää lähipiiri tietoisina siitä, missä aiot ajaa ja milloin olet perillä. Toimiva puhelin on tietenkin edellytys yhteydenpidon onnistumiseen.

- Lataa aina ennen lähtöä puhelimen akku täyteen. Jos vain kenttää löytyy, voit katsoa puhelimesta kartan tai tarvittaessa soittaa apua. Kelkoissa on useimmiten virran ulosotto, jonka avulla kännykkää voi ladata.  Erittäin hyvä lisävaruste on myös puhelinkotelolla varustettu hanskalokeronjatke, jossa puhelin pysyy lämpimänä, Annaleena Aaltovirta sanoo.  

- Yksin ei kuitenkaan kannata lähteä kelkkailemaan, jos et ole tottunut maastoon tai todella kokenut kelkkailija. Kairassa ei ole paljon kulkijoita, Aaltovirta painottaa.

Joni Launonen antaa käytännön esimerkin:

- Kaveri ajoi viime viikolla 900 km ja koko matkan aikana tuli ainoastaan neljä kelkkaa vastaan. Itse ajoin viime perjantaina Rovaniemeltä 320 km ja ensimmäiset kelkat tulivat vastaan vasta 280 km päässä.

 

Kelkkailua läpi elämän

 

BRP:n asiantuntijat eivät epäröi suositella lajia muillekin.

- Moottorikelkkailu on parasta mitä voi talviaikaan tehdä, Joni Launonen toteaa.

- Kelkkailuharrastus saattaa muuttaa muotoaan eri elämänvaiheissa, mutta kulkee usein mukana läpi elämän, Annaleena Aaltovirta sanoo.

Samaa mieltä on myös Launonen:

- Moottorikelkkailu on monimuotoinen laji, jota voi harrastaa monella tavalla. Se voi olla itsensä haastamista pidemmillä iltalenkeillä tai sitten sen parissa voi ottaa rennosti, voi ajaa perheen kanssa pilkkiretkelle ja pannukakkuja paistamaan tai kavereiden kanssa Jäämerelle. Harrastuksen voi muovata omanlaisekseen. Yksi elämä ei riitä siihen, että kokee kaikki moottorikelkkailun hienoudet, hän painottaa.

 

Tutustu BRP:n kelkkavalikoimaan ja löydä jälleenmyyjät:

Lynx 

Ski-Doo

Moottoripyörä alle ja tien päälle – parhaat vinkit aloittelijalle

Kesäkoti kuntoon: 9 pientä ja isompaa ideaa